Miesten permannon voitti Japanin Yocimura ennen Kiinan Kai Zoutaita. Pronssin jakoivat Brasilian Diego Hypolito ja nykyisin Israelia edustava Aleksander Shatilov. Hevosella tuli paljon putoamisia, joten mitalistit lopulta olivat Unkarin Berki, Ranskan Tommasone sekä Iso-Britannian Smith. Japanin Yocimura osoitti inhimillisyytensä tippuessaan telineeltä. Niin ylivoimainen hän on ollut suorituksissaan, mutta väsymys varmaan tuntui lihaksissa, sillä hänellä oli kolme 6-ottelua takana viime päivien aikana. Renkailla voiton vei todella kevyesti voimistellut Yibing Chen. Hopeaa otti Brasilian Zanetti Nabarrete ja pronssia Japanin Koji Yamamuro.

Naisten hyppyfinaalissa oli iloisia yllättäjiä, joskin mestaruus ratkesi odotetusti. On aina mukava, kun finaalissa on useamman ja etenkin pienempien maiden edustajia. Mukana oli mm. Sveitsin Giulia Steingruber, Vietnamin Phan Thi Ha Thanh sekä Dominikaanisen tasavallan Yamilet Pena Abreu, joka hyppää tuplaurhovoltin. Voiton hypyssä otti Yhdysvaltojen Mc Layla Maroney, jonka varsinkin ensimmäinen hyppy leijui eri korkeustasolla kuin muiden hyppääjien hypyt. Hopeaa otti jälleen Saksan iäkäs ja kokenut Oksana Chusovitina. Hän taitaa olla ainut urheilija maailmassa, joka on edustanut olympialaisissa kolmea eri maata: Neuvostoliittoa, Uzbekistania sekä Saksaa. Ikää hänellä on kunnioitettavat 36 vuotta ja taas tuli mitali! Voittajaa lukuun ottamatta hyppyfinaalia ei ollut päätähuimaava.

Naisten eritasonojapuilla monet ennakkosuosikit olivat epäonnistuneet karsintakilpailussa, joten muilla finalisteilla oli mahdollisuudet vaikka mihin. Venäjän Viktoria Komova otti hänelle kuuluvan nojapuiden maailmamestaruuden puolen pisteen erolla toiseksi tulleeseen maannaiseen Tatiana Nabievaan. Pronssia sai Kiinan Qiushuang Huang.

Tänne MM-kisoihin on kutsuttu myös entisiä telinevoimistelun menestyjiä mm. Tokion olympialaisten 1964 ajalta lähtien. Niinpä kisoja on ollut seuraamassa mm. entisen Tsekkoslovakian Vera Caslavska, venäläinen Yuri Titov sekä nykyisin USA:ssa asuva Romaniaa edustanut Nadia Comaneci.

Jalkakäytävällä kävellessäni minut pysäytti kerran kaksi japanilaismiestä, jotka halusivat haastatella minua radioon. Toinen miehistä osasi välttävästi englantia. Minulta kysyttiin ensin, mitä pidän japanilaisista. Oli helppoa ja luontevaa kehua heitä, sillä japanilaiset ovat oikeasti ystävällisiä ja korrekteja, vaikka osaavatkin heikosti muita kieliä kuin japania. Yksi kysymys oli, mikä minua japanilaisissa ihmetyttää tai on minusta outoa. Siihen hätään en keksinyt mitään muuta kuin vasemmanpuoleisen liikenteen aiheuttamat kommellukset. Moni asia tällä aukeaa juuri toisinpäin kuin meillä Suomessa kuten esimerkiksi lavuaarin vesihanat ja saippuatelineet.

Ollessamme Kamakuran pikkukaupungissa vierailulla Tyynen valtameren rannalla joukko alakouluikäisiä oppilaita tuli haastattelemaan meitä. Heillä oli vihkoissaan englanniksi japanin kirjaimilla kirjoitettuja kysymyksiä, joita he innokkaana esittivät meille. Lopuksi he toivoivat jotakin, millä todistaa koulussa, että olivat meitä haastatelleet. Annoimme jotakin Suomeen liittyvää (mm. Muumi-karkkiaskin). Muumit ja Marimekko täällä tunnistetaan heti. Kaivaessani rahapussia esille yhdessä kaupassa myyjä tokaisia ”Aa Marimekko”. Täällä Japanissa on muuten yläkouluikäisillä oppilailla koulupuvut. Tytöillä on tummansiniset vekkihameet, takit ja polvisukat. Pojilla on tummat puvut. Alakouluikäiset oppilaat tunnistaa siitä, että ryhmässä kulkiessaan heillä on lakit päässä. useimmiten lakit ovat keltaisia aivan kuin Suomessa ekaluokkalaisille jaettavat ”Keltanokka liikenteessä”-lippikset.

Riippuen siitä, millä alueella liikkuu ostoksilla, vaihtelevat kaupat suuresti. Meidän hotellimme lähellä kaupat ovat varsin rauhallisia. Mutta suurimmassa osassa kaupoista ja kauppakaduilla meteli on valtava. Ensinnäkin kauppojen ulkopuolella on henkilöitä, jotka väenpaljouden keskellä kimittävät japaniksi huutaen, mitä heillä siinä liikkeessä on tarjolla ja he koittavat näin houkutella väkeä ostoksille. Osassa halvemmista tavarataloista taas soi kymmenittäin erilaisia äänitteitä, jotka mainostavat esim. vaihdettavia koristeellisia kengännauhoja, jalkakylpyä, yhdeksällä eri tavalla sidottavaa hiuskoristetta tai pituutta nostattavia kengänpohjallisia. Mietin, miten työntekijät kestävät tuollaisessa metelissä koko päivän.

Tomi Tuuhan kuva löytyy mm. sivulta
http://www.plus-blog.sportsnavi.com/jpngym/category/9
kun rullailee kuvia alaspäin, vaikka tekstit onkin japaniksi.

terkuin Marja

Mitä pidemmälle kisat etenevät, sitä vähemmän tuomareilla on arvosteltavaa, kun kilpailijoita on karsittu eri finaaleihin. Niinpä meille kaikille jää hieman vapaa-aikaa aamupäivisin tehdä esim. retkiä ennen kuin kiiruhdamme jälleen tuomaripalaveriin. Olemmekin tehneet retkiä niin suomalaisten kesken kuin tuomariporukalla.

Suomen Japanin suurlähetystö kutsui joukkueemme vierailulle tiistaina. Oli mukava vierailla siellä ja saada pitkästä aikaa maistaa myös korvapuustia. Suurlähettiläs Jari Gustafsson kertoi kahden vuoden kokemuksellaan mielenkiintoisia asioita Tokioon ja Japaniin liittyen. Esimerkiksi Japanissa työpaikoilla elää melko voimakkaasti edelleen kulttuuri, että kotiin ei lähdetä ennen kuin pomo lähtee. Niinpä työpäivät miehillä venyvät usein pitkiksi ja naiset viettävät enemmän aikaa kotona. Mutta toisaalta naiset matkustelevat keskenään, sillä miehet ahertavat töissä. Japanin suurlähettilään tytär Anni muuten telinejumppasi Helsingissä.

Suomen suurlähetystöstä saimme vinkin vierailla kaupungissa nimeltä Kamakura. Se on pienempi kaupunki noin tunnin junamatkan päässä Tokiosta etelään. Kaupunkia verhoaa kolmelta puolelta vuoret ja neljänneltä puolelta meri, joten se on varsin hyvin suojattu. Vuonna 1400 tsunami kuitenkin tuhosi kaupungista kaiken muun paitsi yhden ison buddhapatsaan. Koska patsas selvisi tsunamista, päätettiin sen ympärille rakentaa kaupunki jälleen. Kaupungissa on paljon temppeleitä ja kuuluisa pronssinen tsunamista selvinnyt patsas. Patsaan pää on pelkästään 2,9m korkea, joten sen juurella tunsi, ettei tsunamikaan voi kaikkea viedä mukanaan. Nykyisin kaupunki on aivan viehättävä pienine kujineen ja hieman eurooppalaistyylisine kauppoineen. Koska kaupungissa asuu vain alle 200 000 asukasta, tuntui paikka pikkukaupungilta Suur-Tokion jälkeen.

Kamakuran vierailun lisäksi onnistuimme Murtosen Sadun ja Heinon Lisbetin kanssa saamaan liput Cirque de Soleil’n näytökseen nimeltä ZED. Tuossa näytöksessä ei ole ainuttakaan eläintä mukana ja todella monella esiintyjällä on vahva voimistelutausta. Suomen Olli Torkkelhan esiintyy yhdessä maailmaa kiertävistä Cirque de Soleil’n näytöksistä nimeltä Totem. ZED- näytös on hieno ja mieleenpainuva.

Ensimmäiset mitalit on siis jaettu ja fanfaarit soitettu. Naisten joukkuefinaalin voitti kenties odotetusti USA venäjän jäädessä toiseksi. Pronssia sai Kiina. Miesten joukkuekilpailu osoittautui oikeaksi trilleriksi viimeistä telinettä ja suoritusta myöten. Tiukan kisan jälkeen voiton vei Kiina ennen isäntämaa Japania.

Naisten neliottelun voitti USA:n Jordyn Wieber vain 0,05 pisteen erolla ennen Venäjän Viktoria Komovaa. Kolmanneksi tuli Kiinan puomitaituri Jinnan Yao. Tuo Wieberin voitto on täällä kovasti aiheuttanut keskustelua. Osa väestä on sitä mieltä, että nojapuilla Wieberin vähennykset eivät menneet aivan kohdalleen hänen jalkojensa hipaistessa mattoa. Itse en osaa ottaa kantaa, koska arvostelin puomilla enkä ole ehtinyt nojapuusarjaa netin kautta katsoa. Taitavia voimistelijoita ovat joka tapauksessa molemmat. USA:n joukkuekultaa ja Wieberin voittoa täällä on ollut mukana juhlimassa myös olympiavoittaja Nastia Liukin. Hän asuu samassa hotellissa kanssamme ja on täällä FIG:n kutsumana naisten telinevoimistelijoiden edustajana aivan kuten Jani Tanskanen edustaa miesten telinevoimistelijoita.

Terveisin Marja